UNEF I
Hieman historiaa:
Suezin kanava avattiin vuonna 1869. Vuonna 1888 Konstantinopolin konventio päätti, että kanava on Britannian suojeluksessa oleva puolueeton alue. Sen sopimuksen ratifioinnilla Egypti salli kansainvälisen laivaliikenteen kanavassa. Vuonna 1948 Britannia vetäytyi Palestiinan mandaattialueelta ja Israelin valtio syntyi. Sen johdosta Egypti sulki kanavan liikenteen israelilaisilta aluksilta vuonna 1949. Vuonna 1952 Egyptin armeija syöksi vallasta kuningas Farukin ja Gamal Abdel Nasser nousi Egyptissä presidentiksi vuonna 1956. Samana vuonna Egypti kansallisti kanavan, mistä alkoi lopulta Suezin kriisinä kulkeva tapahtumien jakso.
Marraskuun 4. päivänä vuonna 1956 YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld kysyi Suomen YK-suurlähettiläältä, olisiko Suomi valmis lähettämään joukkoja YK:n valvontajoukkoihin. Seuraavana päivänä Suomen hallitus vastasi periaatteessa hyväksyvänsä Suomen osallistumisen pohjoismaiseen pataljoonaan. Valtioneuvosto kokoontui ja 13. päivänä marraskuuta hyväksyttiin noin 250 henkilön osallistuminen
Vapaaehtoisten hakemuksia tuli 1779 kappaletta, joista lopulta marraskuun 28. päivänä koko Suomen komppania oli koossa.
Alla on aiheesta kirjoitettu lehtiartikkeli. Kuvassa vasemmassa laidassa olevasta henkilöstä lisää.
Joulkuun 7. päivänä Eduskunta vahvisti lain, jolla YK:n Suomen Komppania, YKSK, hyväksyttiin ja sille asetettiin toimintaa koskevat säännöt.
YKSK lähti matkaan jo 10. joulukuuta 1956. Tehtävän nimi oli UNEF I, United Nations Emergency Force I, johon osallistui lopulta joukkoja yhdestätoista eri maasta. Tehtävän tarkoitus oli turvata kanavan liikenne ja estää uusien yhteenottojen tuleminen samalla, kun brittiläiset ja ranskalaiset joukot vetäytyivät.
Olen saanut kuvien omistajalta luvan julkaista muutamia sadoista kuvista UNEF I 60-vuotispäivän johdosta.
Kuvassa on isäni (1934-1995), kuva on otettu jossain päin Kairoa 1956.
Nämä kuvat kertovat isäni matkasta UNEF-operaatiossa vuosina 1956-1957.
Hän oli yllä olevassa lehtileikkeessä se vasemmanpuoleisin henkilö.
Helsinkiin saapui kuljetuskomppanian Globemaster-kuljetuskoneita. Kone on 3-kerroksinen ja kerrosten välillä on hissi.
Matka kulki Helsingistä ensin Frankfurtiin ja sieltä Napoliin. Tietoni mukaan tässä olisi kuvia välilaskusta Napoliin.
Osuudella Napolista Kairoon oli matkalaiset jo melkoisen väsyneitä.
Olihan päivä alkanut varsin varhain kailenlaisella valmistelulla.
Kairoa lähestyttäessä näkyi sitten paikallisia peltotilkku-viljelmiä joenhaaran laitamalla.
Perillä ei heti aluksi ollut käytettävissä mitään kiinteää rakennusta, joten majoittuminen piti tapahtua teltoissa.
Tärkeää oli muistaa, että iltatoimiin kuului kiertää teltan ympärillä aina noin 10 - 15 metrin etäisyydelle asti ja kaataa jokaiseen koloon tilkka vettä.
Se sai mahdollisesti kolossa olevan skorpionin tulemaan ulos, joka sitten saappaalla piti hoidella.
Siten sai yön nukkua rauhassa, ettei mitään yllätystä tullut peitolle tai aamulla löytynyt varusteista.
Paikallinen kauppias kierteli torikärryjen kanssa.
Nämä kaksi tyttöä toimivat YKSK epävirallisina avustajina, koska he osasivat tinkiä paikallisen tavan mukaan.
Toisinaan pyyntihinta saattoi olla kymmenkertainenkin sitten lopulta maksettuun hintaan.
Monet tuliaiset onkin ostettu heidän tulkkaus- ja kaupankäyntitaidoillaan.
Varsin pian kuitenkin joukot sijoitettiin Port Saidiin Rue Ramses -kadun varrella sijaitseviin tiloihin. Komppanialla ei ollut kalustoa, joten osa siitä saatiin
englantilaisilta, ja autot piti heti maalata valkoiseksi.
Ensimmäiset tehtävät koostuivat partioinnista ja vartioinnista.
Yksi suojattavista kohdista oli kääntösilta.
Yöksi sillalta piti poistaa kaikki henkilöt.
Tarina kertoo, että usein egyptiläiset jäivät sillalle, eivätkä oikein kuunnelleet kehoituksia poistua.
Kun lopulta YKSK:n tehtävä oli sillan tyhjentäminen suorittaa, niin suomalaiset kävelivät rinnakkain siltaa idästä länteen.
Viimein kaikki egyptiläiset poistuivat, mutta vain 3-4 metrin päässä suomalaisista sotilaista.
Tämä näytelmä toistui joka ilta.
Pelkästään "näkyvillä oleminen" on usein rauhanturvaoperaatioissa ollut hyvä työtapa.
Tässä on varmaan melko harvinainen kuva. Ferdinand de Lesseps toimi diplomaattina ja sai sitä kautta oman kanava-ajatuksensa esiin ja lopulta se toteutui.
Kanavan rakentamisesta tuli taloudellinen jättitappio egyptiläisille, ja yhtenä pahana tappiona koettiin valtavat kuolonuhrit.
Lopulta englantilaisia suututti kanavan hallinnan siirtyminen ranskalaisille.
Lessepsistä tehtiin kuitenkin patsas kanavan rannalle. Kun egyptiläiset kansallistivat kanavan, niin he tuhosivat patsaan 23. joulukuuta vuonna 1956.
Koska UNEF oli kestänyt vasta pari viikkoa ennen patsaan tuhoamista, on YK-joukkojen kuvissa varmaan melko vähän siitä kuvamateriaalia.
Kanavaan oli tahallaan upotettu esteeksi useita aluksia, joita ranskalaiset erikoisjoukot ja raivasivat pois.
Yksi UNEF tehtävistä oli suojella kanavaa raivaavia joukkoja.
Joidenkin UNEF rauhanturvaajien asu oli jokseenkin juhlavampi.
Nukke, onneksi. Kansannousu oli kova koitos myös maassa oleville toisinajattelijoille ja niille, joita pidettiin egyptiläisen kulttuurin vastustajina.
Vaikka paikallisesti oli monia mielenilmauksia, niin niissä ei juurikaan ollut UNEF-joukot kohteena.
Joskus mielenimaukset sai melko voimakkaita muotoja.
Minulla olevan tiedon mukaan taustalla oleva talo olisi ollut englantilaisten aikaisemmin käyttämä rakennus, joka osittain kertoo jotain tarkoitetusta kohteesta.
Tammikuun 1957 lopussa YKSK siirrettiin vartiointitehtävistä El Toriin, joka sijaitsee Siinain kärjestä noin 50 km päässä Suezinlahtea pohjoiseen.
Tarkoitus oli olla Egyptin ja Israelin joukkojen välissä estämässä yhteenottoja.
Sitä varten joukot miehittivät kaksi vartioasemaa El Torista noin 80 kilometriä pohjoiseen.
Koska nyt sijainti oli Suezinlahden rannalla, lomat voitiin viettää rannalla.
Yksi vartiopiste sijaitsi sisämaassa.
Lomilla oli aikaa ja silloin lähdettiin tuolta asti Kairoon.
Kuvassa aito kairolainen napatanssija.
Leiriin ilmestyi koira, joka alkoi kulkea vartiojoukkojen mukana ja pysytteli leirissäkin YKSK mukana.
UNEF I operaation kanadalainen komentaja kenraaliluutnantti E. L. M. Burns kuvassa etualalla
Paikalla oli myös YK:n käytössä oleva lentotukialus ja siihen kuuluvaa kalustoa.
Siihen aikaan ei taidettu paljoa mittailla saati rajoittaa hiukkaspäästöjä.
Aavikko on vaarallinen paikka heikkokuntoiselle ja huonosti varustautuneelle.
Minulla olevan tiedon mukaan paikallinen henkilö oli saanut sairaskohtauksen ja menehtynyt.
Pääsiäisenä 1957 oli lähdetty käymään Pyhän Katariinan luostarissa, joka sijaitsee Siinain niemimaan eteläkärjen keskiosissa.
Luostari on kolmen uskonnon yhteinen pyhä paikka.
Luosatari sijaitsee Siinain vuoren (Gebel Musa) juurella, jossa Mooses sai lain taulut.
Vuoristo ympäröi luostaria, ja sinne johtaa yksi melko vaikeapääsöinen kanjoni.
Korkealla ilma on viileämpää kuin aavikolla, jopa niin viileää, että varjopaikoissa löytyy lunta - kuvasa ei siis ole mannaa.
Luostari on ainoa Kreikan ulkopuolella oleva kreikkalais-ortodoksinen luostari, jossa on poikkeuksellisen harvinaisia esineitä.
Lattian mosaiikit ja osa käytössä olevista ikoneista on jopa 400-luvulta peräisin, ja siellä olevat kirjoitukset ja koodeksit muodostavat toiseksi suurimman kokoelman Vatikaanin jälkeen.
Kuvassa on Mooseksen palava pensas.
Sen eteeriset öljyt voivat aavikon kuumuudessa syttyä itsestään.
Pääkallot ovat luostarissa olleiden munkkien luita.
Vanha perinne oli, että pelkät luut sijoitettiin luuarkkuun, "ossuaariin", ja vain se haudattiin, mutta luostarissa luut haudatiin kaikki samaan paikkaan, joka oli sitä varten tehty huone.
Tapa loppui lähes kokonaan Jerusalemin temppelin tuhoamisen aikaan 70 CE, mutta sitä jatkettiin luostarissa aina 1200-1300 -luvuille asti.
Luostarin munkeilla oli erityinen tehtävä: he vastasivat viinin valmistuksesta.
Jo Paavalin kirjeessä Timoteukselle 5:23 sanotaan:
"Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi.
Vähäinen alkoholipitoinen juoma onkin lämpimässä, herkästi elintarvikkeita pilaavassa ilmanalassa ihan käytännöllinen vaihtoehto.
(Tiesitkö: Andechsin luostari Baijerissa tuottaa olutta vuodessa 8 000 000 litraa.)
Maaliskuussa YKSK siirtyi Sharm el Sheikhiin Ras Nasranin linnakkeeseen.
Paikka oli jo siihen aikaan melko turismivoittoista.
Vaikka Siinain eteläkärki onkin hyvin vihtantaa aluetta, niin sieltä löytyi koko matkan ainoa ruusu - siinäkin oli vain yksi kukka.
Eräs aktivisti koitti ajaa autolla huoltoalueelle, mutta menetti hallinnan ja tässä lopputulos.
Kesäkuussa tuli ensimmäinen rotaatio, jossa osa YKSK rauhanturvaajista kotiutettiin.
Sitä ennen luovutettiin tehtäviä seuraavalle kansainväliselle joukolle, joka oli tullut YKSK mukaan tutustumaan tehtäviin.
Kesäkuun lopussa YKSK siirtyi egyptiläisten ja israelilaisten välissä olevalle demarkaatiolinjalle noin nykyisen Gazan etelärajalle. Tämä oli kertomuksien mukaan kaikista vaikein vaihe. Raja kulki peltojen välissä ojana, ja YKSK piti kyetä eristämään kaikki yhteenotot eri puolien välillä. Vartiopisteet olivat vain maahan kaivettuja monttuja, joiden väliä vartiot kulkivat. Uhka ja jännitys alueella oli suuri, mutta jatkuva partiointi johti lopulta siihen, että vain muutamia varkauksia pääsi tapahtumaan, mutta kaikilta muilta selkkauksilta vältyttiin.
Kesän lopulla YKSK siirtyi Gazan alueelta Rafahiin. Siellä päätehtävä oli vartioida UNEF huoltoaluetta. Vartiotehtävät olivat pääasiassa yöaikaan, joten päivällä tilanne oli vapaampaa.
Kerrotaan, että joukoille tuli viimeisenä käskynä:
"lähde heti vaihdon jälkeen omilla ja ruotsalaisia kuljettaneilla autoilla x ota mukaan kaikki toistan kaikki YKSK:n omaisuus x ota kuitit luovutetusta UNEF:n omaisuudesta x tuo tullessasi kiuaskiviä x siilasvuo"
YKSK loppui ja loput rauhanturvaajat kotiutettiin 21. marraskuuta 1957 SAS koneilla.
Komennuksella saamiinsa sairauksiin menehtyi kaksi sotilasta vasta pari viikkoa kotiinpaluun jälkeen.
UNEF osallistujille jaettiin mitali, jonka nauhan kellertävä väri kuvasi erämaan hiekkaa, vihreät raidat Niilin suistoa ja siniset raidat Suezin kanavaa.
